Korttien tekeminen on hassua puuhaa.
Jokaisen kortin teen aina vain tietylle
ihmiselle ja tiettyä päivää varten, ei siis sarjatuotantoa.
Siinä kestää kauan, kun miettii ja valitsee,
sommittelee... Syksyn kunniaksi valitsin
oranssin pohjan ja lehtisapluunan.
Kaikkea voi adoptoida.
Vaikka risukranssin, joka oli menossa roskiin.
Ja laittaa siihen nauhasta rusetin,
ja antaa lahjaksi.
2 kommenttia:
Tuossa kortissa on kyllä tunnelmaa. Mäkin tykkään vääntää kortit aina juuri sitä tiettyä ihmistä ajatellen. Tosin tuo käytännöllisempi puolisko on sitä mieltä että ihmiset ei enää arvosta kortteja ja väsääminen on turhaa. No täytyy vain tietää kelle väsää ja kelle ei, ajattelen minä. Kyllä jotkut vielä arvostavat itsetehtyä ja korttejakin.
Hyvä idea tuo kranssi lahjaksi! Ihme asennevamma mulla kun en osaa jotenkin antaa kierrätettyjä lahjoja, vaikka eihän tuostakaan mistään huomaa että on ollut jo käytössä. Jännä että vaikka itse arvostan kierrätystä ja uudelleenkäyttöä ja sen semmoista, mutta ajattelen jotenkin automaattisesti että muut eivät arvosta. No tätä pohdintaa nyt tulisi taas vaikka kuinka, joten hiljenen etten täytä koko kommenttisivua.
todella hieno kortti :)
ja kortteja on mukava tehdä, niiden antamiseen voi aina keksiä jonkinlaisen syyn :)
Lähetä kommentti