Kun alkusyksyn tauti iski, piti keksiä
jotain uutta sohvapuuhaa.
Älynväläys, kokeilen virkata.
Olen alle kymmenvuotiaana virkannut
ehkä muutaman metrin ketjusilmukoita,
muusta ei ole muistikuvaa eikä todisteita.
Aloitetaan siis puhtaalta pöydältä.
Virkataan ketjusilmukoihin, ja huomataan,
että oli tarkoitus virkata eikä neuloa yhdellä puikolla.
EI NÄIN!
Uusi yritys.
Työnnetään koukku vaikka mihin veehen
ja peffaan (sanalaina Stitch 'n Bitch-kirjasta)
ja ihmetellään ja kokeillaan uudestaan,
koska luullaan, että kärsivällisyys palkitaan.
EI NÄIN!
Muistellaan vanhaa sananlaskua
Kolmas kerta toden sanoo.
Pidetään tauko ja luetaan yllä mainittua opusta
sekä Taito tehdä ilo onnistua -teosta.
Näinhän se menee, mutta ensin sitä taitoa...
Lopuksi ymmärretään, että lanka pitää
ihan oikeasti kiepauttaa kaksi kertaa ennen kuin
saadaan aikaiseksi yksi. Kaksi on yksi.
Terveisiä matematiikan opettajalle!
NÄIN!
Vänkyrästä (mutta suloisesta?) palasta
tehdään superlonpalan avulla patalappu mummulle.
tehdään superlonpalan avulla patalappu mummulle.
6 kommenttia:
Hih :) Ihana merkintä! Ja nättihän tuosta viimein tuli!
Hauska juttu. Näin se sinnikkyys palkitaan!
Kiitos tytöt :o) Pakko näyttää näitä kommelluksia, jotta voi antaa jollekin lohtua ;) (Jos vaikka olisi vielä surkeampia yrityksiä..)
Matematiikan ope täällä hei! Hienosti olet osannut päätellä että aina kahden ykkösen summa ei olekaan kaksi. Riippu järjestelmästä jossa laskee. :D Ja sitten käsityön opettaja puuttuu asiaan ja sanoo, että oletpa ollut kärsivällinen! Ja miten palkitsevaa kun lopulta sait valmiiksi jotain käyttökelpoista. (Miten se superloni reagoi kuuman kanssa? Oletko käyttänyt sitä aikaisemminkin patalapuissa?)
Niinno...enpä tiedä miten reagoi kuuman kanssa, mutta onhan tuossa kuitenkin molemminpuolin puuvillainen virkkaus... että "yltääkö" lämpö edes sinne sisään. En tiedä. En siis tullut edes ajatelleeksi.
Ihana :D!
Lähetä kommentti