Kun alkusyksyn tauti iski, piti keksiä
jotain uutta sohvapuuhaa.
Älynväläys, kokeilen virkata.
Olen alle kymmenvuotiaana virkannut
ehkä muutaman metrin ketjusilmukoita,
muusta ei ole muistikuvaa eikä todisteita.
Aloitetaan siis puhtaalta pöydältä.
Virkataan ketjusilmukoihin, ja huomataan,
että oli tarkoitus virkata eikä neuloa yhdellä puikolla.
EI NÄIN!
Uusi yritys.
Työnnetään koukku vaikka mihin veehen
ja peffaan (sanalaina
Stitch 'n Bitch-kirjasta)
ja ihmetellään ja kokeillaan uudestaan,
koska luullaan, että kärsivällisyys palkitaan.
EI NÄIN!
Muistellaan vanhaa sananlaskua
Kolmas kerta toden sanoo.
Pidetään tauko ja luetaan yllä mainittua opusta
sekä
Taito tehdä ilo onnistua -teosta.
Näinhän se menee, mutta ensin sitä taitoa...
Lopuksi ymmärretään, että lanka pitää
ihan oikeasti kiepauttaa kaksi kertaa ennen kuin
saadaan aikaiseksi yksi. Kaksi on yksi.
Terveisiä matematiikan opettajalle!
NÄIN!
Vänkyrästä (mutta suloisesta?) palasta
tehdään superlonpalan avulla patalappu mummulle.